torstai 23. toukokuuta 2013

Final countdown

Olen yrittänyt pitää itseni enemmän kuin toimeliaana, jotta aika kulkisi mahdollisimman nopeasti sunnuntaihin. Toisaalta viimeisen viikon lomapäivistä on halunnut nauttia täydellä sielulla ja toivoo ettei loma heti loppuisi. Noiden kahden tasapainottelu on ollut melkoisen lystikästä, mutta aika on kulunut juuri kuten lomalla kuuluukin, sopivan letkeästi. Taidan kuitenkin alkaa laskemaan tunteja. Vai saisiko jo laskea minuutteja? .. No sehän olisi jo hulluutta ja haluan pysyä järjissäni.

Mikäli järjestettäisiin murehduksen kilpailuja olisin varmasti palkintosijoilla. Olen erittäin hyvä etukäteismurehtija. Onneksi stressauskohtaukset menevät kuitenkin niiden voimakkuudesta huolimatta melkoisen nopeasti ohi. Tällä viikolle olen jo kerinnyt stressaamaan tori-rasismi-välikohtauksen lisäksi seuraavaa siirtoamme, oleskeluluvan hakua. Muutamassa päivässä olemme saaneet jo kaksi täysin erilaista vastausta asiaan liittyen, joten lopputuloksesta emme ole lainkaan varmoja. Jälleen kerran minä sekoilen ja panikoin ja mies suhtautuu asiaan "dont need to think about it today". Käsittämättömän ihailtava kyky ottaa päivä kerrallaan. Ja myös käsittämätön kyky saada minut luottamaan siihen, että vaikka en murehdi asiaa tänään, jotenkin asiat aina järjestyy. Tuo iänkaikkisen vanha klisee näyttää pitävän pintansa elämänvaiheesta toiseen.

Toimeliaisuudessani olen mm. saanut viimeisetkin sivut ahmittua Julie Kiblerin kirjasta Matkalla kotiin. Suosittelen lämpimästi niille, jotka kaipaavat sopivasti soljuvaa ja etenevää, hyvässä määrin tunteikasta romaania riippukeinuun (no okei voi sitä lukea parvekkeellakin tai sohvalla tai sängyssä). Kirja herätti ajatuksia erityisesti liittyen syrjintään, rakkauteen ja rohkeuteen elää tunteella. (Edellä olevan tekstin perusteella en ainakaan harkitse kirja-arvostelijan ammattia).

Viljelyspalsta olisi ansainnut ihan oman postauksen, se on niin kiva asia. Siellä me ollaan kuokittu, tallattu ja laitettu jos jotakin siementä sekä tainta maahan. Mikä loistava keksintö kaupunkilaisille.

Tilkkupeitto on enää reunustamista vaille valmis. Se onkin niin ärsyttävän työläs osuus työstä, että annan mielelläni urakan vapaaehtoisille (anyone?).  

Kuvia satelee kesäretkeltä ystävän kanssa Vääksyyn.


Vääksyn kanava.
 
Jotkut J & K ovat rakkauden huumassa kiinnittäneet lukon
kanavan sillan kaiteeseen.
 
Vääksyssä on paikka nimeltä Lauran puoti, missä
on kiva käydä ihan vain hämmästelemässä
miten paljon tavaraa voi mahtua yhteen putiikkiin/ sen pihaan.



 
 
Hyvän mielen lisäksi kotiin tuomisina oli
sammakkoprinssi parvekkeelle.
 
 
 
 

6 kommenttia:

  1. Päivät vaan vähenee, jeeee ja kohta oma prinssi on täällä. Sammakkoprinssi on hauska, meinasin ostaa sen viime kesänä samasta paikasta, mutta päädyin vaan ihan tavalliseen sammakkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prinssitunnelmissa sen ostin ;).
      Joka minuutti lähempänä kuin koskaan aiemmin sunnuntaita. :)

      Poista
  2. Uusinta postausta odotellessa!!:) En malta odottaa, että kerrot kauan odotetusta sunnuntaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi hei Miina. Kiva kun kävit lukee. Tänään tai huomenna tulee postausta. :)

      Poista
  3. Hahaa, minullakin sammakko samasta puodista mutta prosammakko vaan :-)

    Tätskä

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! :)